1Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen: 2Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa, 3Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla. 4Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin! 5Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa. 6Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat. 7Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti. 8Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset. 9Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin. 10Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

11Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla. 12Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. 13Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. 14Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

15Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. 16Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa. 17Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? 18Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua? 19Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. 20Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? 21He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat. 22Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

23Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä, 24Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen. 25Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä. 26Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti. 27Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo. 28Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

29Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa. 30Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa. 31Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo: 32Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien. 33Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

34Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. 35Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: 36Mestari, mikä on suurin käsky laissa? 37Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs: 38Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. 39Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. 40Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

41Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, 42Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin. 43Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

44Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

45Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa? 46Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.