1Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. (H18:2) Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

2Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

3Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

4Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

5Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

6Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

7Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

8Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

9Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

10Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

11Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

12Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

13Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

14Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

15Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

16Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

17Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

18Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

19Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

20Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

21Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

22Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

23Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

24Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

25Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

26Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

27Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

28Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

29Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

30Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

31Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

32Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

33Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

34Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

35Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

36Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

37Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

38Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

39Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

40Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

41He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

42Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

43Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

44Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

45Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

46Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

47Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

48Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

49Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

50Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.