2Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

3Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

4Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

5Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

6Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

7Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

8Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

9Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

10Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

11Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

12Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

13Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

14Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

15Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

16Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

17Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

18Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

19Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

20Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

21Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

22Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

23Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

24Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

25Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

26Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

28Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

29Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

30Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

31Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

32Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

33Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.