1Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. (H88:2) Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

2Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

3Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

4Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

5Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

6Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

7Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

8Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

9Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

10Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

11Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

12Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

13Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

14Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

15Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

16Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

17Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

18Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.