2Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

3Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

4Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

5Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

6Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

7Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

8Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

9Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

10Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

11Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

12Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

13Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

14Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

15Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

16Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

17Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

18Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

19Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

20Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

21Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.