2En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

3Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

4Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

5Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

6Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

7Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

8Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

9Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

10Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

11Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

12Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

13Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

14Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

15Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

16Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.