1Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:

2Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?

3Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.

4Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.

5Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?

6Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?

7Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.

8Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?

9Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;

10Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,

11Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.

12Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?

13Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.

14Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.

15Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.

16Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?

17Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?

18Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.

19Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?

20Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.

21Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?

22Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?

23Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.

24Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?

25Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?

26Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;

27Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.

28Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?

29Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?

30Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.

31Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?

32Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?

33Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?

34Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?

35Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?

36Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?

37Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?

38Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.

39(H 39:1) Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?

40(H 39:2) Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.

41(H 39:3) Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?