1Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. (H 9:2) Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

2Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

3Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

4Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

5Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

6Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

7Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

8Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

9Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

10Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

11Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

12Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

13Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

14Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

15Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

16Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela!

17Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.

18Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

19Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

20Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!